Heti alkuun mainittakoon, että suuri osa asioista, joista tässä kirjoitan, ei oikeastaan ole millään lailla riippuvaisia siitä, että käytän läppäriä, mutta läppärin hankkimisella on kuitenkin ollut jonkinlainen panos siihen, että minulla on näistä aiheista jotain sanottavaa.

Minulla kestää vielä hieman tottua ajatukseen, että minulla on pikkuruinen tietokone, jota voin kantaa mukanani ympäri kämppää. Hoksasin esim. vasta tänään, että niin, voisin tietysti istua mukavasti sohvalla sen sijaan, että istun epämukavasti keittiön pöydän ääressä (pöydän ja tuolin korkeuksien suhde ei ole järin ergonominen koneenkäytön kannalta). Tosin tällä hetkellä verkkopiuha rajoittaa liikkumista jonkin verran, koska se on "vain" 15 metriä pitkä. No, enemmän se rajoittaa ihan vain siksi, että se on koneessa kiinni. Mutta niin on virtapiuhakin, kun en minä tätä kotona viitsi akun varassa käyttää. Mutta kunhan saan hankittua sen langattoman reitittimen, niin pääsen yhdestä johdosta eroon, ja ehkä sitten voisi käyttää välillä pelkkää akkuakin.

Minkäänlaista mukana kulkevaa nettiä minulla ei ole, ainakaan vielä. Sellainen pitäisi varmaan hankkia, mutta en nyt sitten tiedä, minkä tahon puoleen tässä kääntyisi. En osaa oikein edes sanoa, kuinka nopeaa tiedonsiirtoa kaipaan tien päällä ollessani, eli riittäisikö ihan hitain mahdollinen matkanetti, joka maksaisi kympin kuussa, vai pitäisikö olla vähän nopeampi. Voisinko kuluttaa nettiin 15, jopa 20 euroa kuussa? Kannattaisiko se?

Se, mikä tässä koneessa on ehkä jännintä, on sisäänrakennettu webkamera ja mikrofoni. Tämähän siis tarkoittaa sitä, että videopuhelut onnistuvat Skypellä tuosta vaan. (Saattaa tosin olla, että silläkin on vaikutusta, että käyttöjärjestelmänä on Windows.) Paha vaan, että minulla ei ole järin laajaa kontaktiverkostoa Skypessä, eikä kaikilla kontakteilla ole kameraa. Yksipuolinen videopuhelu on vähän hämmentävä kokemus.

Olen jälleen ryhtynyt käyttämään Operaa. Käytin sitä joskus muinoin primäärisenä selaimenani, mutta Firefoxin myötä Opera vaipui unholaan. Jyri kehotti asentamaan läppärille Operan, koska Firefox on kuitenkin raskaampi ja tässä koneessa on "vain" yksi mega giga muistia. Operasta löytyikin sitten paljon kaikkea jännää ja uutta, kuten sähköposticlient ja jotain, mikä kulkee widgettien nimellä. En ole vielä koko widget-tarjontaa kahlannut läpi, mutta melko pikaisesti törmäsin "Circular Tetrikseen", eli peliin, jossa Tetris-palikoita asetellaan tiiviisti vierekkäin ympyrän kehälle. Mukavaa vaihtelua tavalliseen Tetrikseen.

Operan lisäksi olen taas palannut Messengerin pariin. Syy aiempaan hiljaisuuteeni kyseisen pikaviestimen suunnalla on yksinkertaisesti se, että pöytäkoneeni pitäisi päivittää, enkä ole viitsinyt tätä tehdä. Päivitysten puutteessa en ole saanut päivitettyä myöskään käyttämääni pikaviestinohjelmaa eli Pidginiä, joten sisäänkirjautuminen ei sitten enää ole pöytäkoneelta onnistunut. Läppäriltä taas onnistuu, ja ihan sillä virallisella ohjelmalla, koska on tosiaan tämä Windows tässä alla.

Niin, Windows. Koko sen ajan, ku olen Oulussa asunut (yli kuusi vuotta) on pöytäkoneestani löytynyt vain yksi käyttöjärjestelmä, ja se on ollut Linux. Distro on saattanut vaihdella, mutta Linux joka tapauksessa. Yliopistolla tietty tuli käytettyä Windowsilla varustettuja koneita, ja nyt töissä. Pärjään siis molempien käyttisten kanssa hyvin, mutta Linux on kuitenkin jotenkin symppiksempi. No, nyt minulla on sitten Windowskin kotikäytössä, ja onhan tämä kieltämättä kätevä. Se kätevyys kuitenkin perustuu siihen, että Microsoftilla on valta-asema markkinoilla, joten laitevalmistajat, ohjelmien tekijät ja muut vastaavat tahot joutuvat sitten ehdottomasti huomioimaan ainakin sen, että systeemit toimivat Windowsilla. Tästä päästään tilanteeseen, jossa Windows on "idioottivarma", eli ainakin ihanteellisessa tilanteessa toimii ihan vaan heittämällä. Jos käyttää jotain marginaalisempaa käyttöjärjestelmää, saattaa hyvinkin törmätä yhteensopivuusongelmiin, koska valmistajien energia on pääsääntöisesti suunnattu siihen, että suurella yleisöllä on kaikki hyvin. Se, että Windows toimii vaivattomasti ja Linux vaatii vaivannäköä, ei kuitenkaan tarkoita, että Linux olisi Windowsia huonompi, tai että Windows olisi Linuxia parempi.

Ja nyt Jyri kuitenkin hihkuu jossain jotain Mac-propagandaa...

No, eksyin ehkä hieman aiheesta. Halusin vain sanoa sen, että ei tämä Windowsin käyttäminen täyttä tuskaa ole. Ikäväähän se olisikin, jos näin olisi, koska joudun kuitenkin päivittäin töissä Windowsilla pärjäämään. Joka tapauksessa haluan tähän läppärille mielellään sen dual bootin, koska kyllä sitä nyt pitää päästä vertaamaan läppärikäytössä eri käyttiksiä. Se on sitten eri asia, kauanko kestää, että jaksan tähän jotain asentaa. Pöytäkone lienee kuitenkin prioriteeteissa ensimmäisenä.

Se tässä läppärissä on vähän "ikävää", että kynnys tämän käynnistämiseen on paljon pienempi kuin pöytäkoneen käynnistämiseen. Tämä kun käynnistyy kuitenkin pikkuisen nopeammin, ja koska läppäri on kooltaan pienenpi, sen käynnistäminen tuntuu jotenkin pienemmältä "vaivalta". Eli tämänhän voi vaikka räpätä päälle aamupalapöydässä... Yritä siinä sitten ehtiä selviytyä aamutoimista ja ehtiä vielä bussiinkin. Tietty jos olisi joku mokkulatikku, niin voisi jatkaa nettaamista bussissa...

Se piti vielä sanoa, että tämän läppärin näppäimistö on kohtalaisen kiva. Tämähän on siis kooltaan 95 % normaalista näppäimistöstä, ja käyttö sujuu kohtalaisen ongelmitta. Vain tiettyjen erikoisempien näppäinten kohdalla hieman takkuaa, kun kaikki ei löydykään siltä suunnalta, mihin on tottunut. Esim. home, end, page up ja page down on sidottu nuolinäppäimiin, joista ne saa funktionäppäimillä. Käytän niitä kuitenkin aika paljon sivujen selaamisessa, joten tässä on vähän totuttelua.

Ei nyt tähän hätään ole parempaa kuvaa, eilen oli koko ajan niin pimeää, että ainoastaan salamalla otetuita kuvista tuli edes jotenkin selkeitä, mutta ehkä tästä jonkinlaisen käsityksen saa kuontaloni uudesta tilasta.



Leikkautettu keskiviikkona, värjätty Jyrin toimesta lauantaina. Kuvassa jakaus on sivulla, eli osa vasemman puolen etuhiuksista on oikealla, eli tällä puolella, joka kuvassa näkyy.

Pitänee yrittää jossain välissä ottaa kuvia paremmissa valaistusolosuhteissa.

EDIT 23.11.2009 klo 18.09



Ei tuo kirkasvalolamppukaan optimiolosuhteita tarjoa, mutta sillä mennään, mitä on. Jos päivänvaloa jäädään odottelemaan, saadaan odotella aika pitkään.

Tuossa kuvassa siis jakaus keskellä päätä.

Lyhyesti: olen kokenut järjestetyn naimakaupan, joka taitaa olla rakkautta ensi silmäyksellä, mutta minulla on myös ei-toivottu lapsi, josta nyt en kuitenkaan ainakaan heti hankkiudu eroon, koska se nyt sattuu jo jaloissa pyörimään.

Sitten sama pidemmän kaavan mukaan ja ilman vertauskuvia.

Minulla on vihdoin ja viimein läppäri. HP Mini 5101, jos ollaan tarkkoja. Ostin koneen sitä näkemättä, mutta tiesin kuitenkin statsit. Oli hyvä tarjous ja piti toimia nopeasti. Ei kaduta ainakaan vielä, enkä usko, että tulee kaduttamaankaan. On tämä aika ihana vekotin.

Pieni miinus tässä tietysti on, ja se on Windows XP Home Edition. Yksi suurimmista syistä sille, etten ole aiemmin hankkinut läppäriä, oli se, etten halunnut ostaa esiasennettua Windowsia. Ei niinkään siksi, ettenkö mitenkään voisi käyttää Windowsia (käytän töissäkin), mutta kyse on periaatteesta: en halunnut syytää yhtään enempää rahaa Microsoftille. Mutta siinä vaiheessa kun on tarpeeksi hyvä tarjous koneesta, niin ei siinä enää aleta käyttöjärjestelmien vuoksi itkemään. Ja kun se Windows nyt sitten on kytkykauppana ostettu, niin en minä sitä ainakaan aivan heti saunan taakse ole viemässä. Tekee ehkä ihan hyvääkin välillä käyttää Windowsia "täysipainoisesti", niin muistuvat kaikki erinäiset kommervenkit vähitellen mieleen. Olen tähän saakka ollut töissä vähän hukassa aina, jos pitää tehdä yhtään mitään peruskäytöstä poikkeavaa Windowsille.

Läppärin lisäksi olen ostanut tänään läppärille laukun ja hiiren. Laukun tärkeimmäksi kriteeriksi nousi oikeastaan se, että se on sellainen laukku, jota voisin käyttää muutenkin kuin vain läppärilaukkuna. Jyri sanoi, että laukku on väärän kokoinen ja epäkäytännöllinen. No, se jää nähtäväksi.

Hiiren kohdalla lähtökriteerit olivat langattomuus, sekä se, että USB-lähetin on mahdollisimman pieni. Lisäksi hiiren piti olla käteensopiva. Teija toimi ystävällisesti kuskina, kun ravasimme Oulu eteläpuolisissa puljuissa, joista elektroniikkaa kohtalaiseen hintaan löytyy. Valikoiman selkiydyttyä alkoi näyttää siltä, että peruskriteerit täyttäviä hiiriä löytyy ihan kivasti – ja monet niistä ovat kovin kolhoja. Niinpä lopulliseksi valintakriteeriksi nousi hiiren väri: ihastuin metallisen punaisena kiiltelevään Logitechin hiireen, ja se oli sitten pakko saada. Jotain hyvitystä siitä, etten saanut punaista läppäriä.

On tämä ollut melkoisen hämmentävä ilta, kun olen yrittänyt laittaa käyttistä kuosiin, asentaa tarvittavia ohjelmia jne. Käytän jälleen pitkästä aikaa Operaa, ja latasin myös Google Chromen tähän. Kaipa minä sen Firefoxin kuitenkin vielä haen, saa nyt sitten nähdä, mikä toimii tällä koneella parhaiten.

Suunnitelmissa on myös laittaa tämä kone dualboottaamaan, että olisi se Linux myös käden ulottuvilla myös tien päällä. Saa nyt sitten nähdä, kuinka pian tämä tapahtuu, kun pöytäkoneen päivitystäkin olen lykännyt jo ties kuinka pitkään.

Ai niin, läppärin nimi on Galileia. Piti valita sellainen nimi, joka sointuu pöytäkoneen, Darwinian, kanssa yhteen.

Kello on paljon, ja pitäisi oikeastaan olla jo nukkumassa, mutta koska olen jo muutaman päivän ajan halunnut kirjoittaa tästä aiheesta, niin menköön.

Arvostan vaatteissani sitä, että ne ovat mukavat päällä, eli eivät hankaa tai hierrä tai hiosta tai muutenkaan tunnu kurjalta. Lisäksi vaatteiden tulee olla helppohoitoiset, eli parhaassa tapauksessa kaiken voi tunkea samaan pesukoneeseen ja pestä riittävän kuumassa lämpötilassa, jotta varmasti tulee puhdasta.

Rintaliivit eivät täytä kumpaakaan kriteeriä. Sen vuoksi en niitä juurikaan käytä. Omistan tällä hetkellä kai kolmet, joista yhdet ostin tänään (siitä lisää myöhemmin), toiset ovat olleet kai reilun vuoden pyykkikopassa, koska en ole jaksanut pestä niitä käsin ja kolmannet ovat jokaisella käyttökerrallaan kutittaneet niin paljon, että olen viettänyt koko illan nykien niitä parempaan asentoon.

Tähän saakka olen pärjännyt oikein hyvin Sloggin mikrokuituisten, kapeaolkaimisten toppien avulla. Ne voi pestä pyykkikoneessa, joskaan ei ehkä ihan niin kuumassa lämpötilassa kuin missä olen ne pessyt. Ilmeisesti ainakin osittain tämän vuoksi ne vähitellen kulahtavat, etenkin olkainten elastisuus häviää. Kulahtaneella topilla ei tee enää mitään, mutta aina voi ostaa uusia.

Paitsi ettei enää voi. En ole enää pitkään aikaan nähnyt noita toppeja kaupoissa, eikä niitä ole myöskän Sloggin sivuilla / verkkokaupassa. Mitä ilmeisimminkin kyseisen mallin valmistus on lopetettu. Perhana. Korvaavaa tuotetta ei tunnu löytyvän, Sloggin Double Comfort -toppi ei ole yhtään niin mukavan tuntuinen (liikaa saumoja) ja siinä on leveät olkaimet, ja sama vika on myös Kapp Ahlissa myytävissä topeissa. Lindexin topit ovat edestä kaksinkertaista kangasta, mikä jotenkin ahdistaa minua, ja lisäksi niissä on säädettävät olkaimet, mikä on aivan turhaa hifistelyä. Muualta en ole toppeja edes löytänyt. Ja haluan siis nimenomaan sellaisen lyhyen topin, enkä mitään vyötärön yli ulottuvaa.

Olen siis kiertänyt kaupoilla ihan urakalla ja sovitellut erinäisiä toppeja, tuloksetta. Samalla vaivalla päätin sitten sovittaa myös muutamia rintaliivejä – siitä huolimatta, että ajatus liivien ostamisesta ei mitenkään houkutellut. Vaan kun toppitarjonnan surkeus alkoi paljastua, oli sitten ihan pakko alkaa katsoa niitä rintsikoitakin vähän vakavammalla silmällä. Yrittää löytää jotain sellaista, jota edes voisi kuvitella käyttävänsä.

Voi sitä tuskaa. Nyt muistan, miksi alunperinkin luovuin rintaliivien käytöstä: niiden ostaminen on suoraan sanottuna ihan perseestä. Sen lisäksi, että mukavantuntuisia liivejä on hankala löytää, haastavaksi osoittautuu myös siedettävännäköisten liivien löytäminen. Toisaalta tuo esteettinen puoli on muutenkin ongelmana vaatekaupoissa juostessani, etenkin viimeaikainen muoti on ollut aivan käsittämätöntä. Kaupat ovat täynnä vaatteita, joiden käyttämisestä minulle pitäisi maksaa, ja silti on ihmisiä, jotka ostavat niitä, ja hinnat ovat käsittämättömiä. Ja jos vaikka jonkin kerran satunkin löytämään jotain, mikä miellyttää silmääni, on se joko liian kallista, tai sitten jotain sellaista, mikä ei sovi yhteen minkään kaapistani jo löytyvän vaatteen kanssa (kuten esim. yksi tunika Lindexillä eilen).

Mutta takaisin rintaliiveihin. Sovittelin niitä siis sillä metodilla, että katsotaan, mitä vastaan tulee, mutta ei toivota liikoja. Yleisesti ottaen fiilikseni oli "Miten jotkut ihan oikeasti voivat käyttää tällaisia kapistuksia päivittäin?" -linjalla. Kun on tottunut pitämään yllään kevyttä toppia, joka ei kiristä eikä purista eikä paina mistään, rintaliivien kaarituet ovat jotain aivan järkyttävää.

Löysin sitten lopulta liivit, joita en halunnut repiä pois päältäni samantien. Aikani niihin totuteltuani päätin, että ostetaan nyt kokeeksi yhdet, etenkin kun minulla oli Kapp Ahliin 30 % alekuponki, jolle en ollut tähän mennessä keksinyt parempaa käyttöä. Yksiväriset, sileät liivit, ilman mitään turhia krumeluureja – niitä hiton pikkurusetteja lukuunottamatta. Nekin tosin ovat kovin pienet, mutta ovat silti olemassa. Miksi niitä rusetteja on tungettava jokaikisiin liiveihin siihen tissien väliin, ja pahimmassa tapauksessa vielä olkaimien päihinkin. Mikä ihmeen järki siinä on?

Noille tietty suositellana käsinpesua, enkä nyt tiedä, pitäisikö noudattaa ohjetta vai hankkia pesupussi ja pestä koneessa. Käsinpesu tuppaa vaan olemaan asia, jota en tee juuri koskaan, joten sitten liivit hautautuvat pyykkikopan pohjalle odottamaan jotain hiton tylsää päivää, jolloin maailmassa ei ole yhtään mitään muuta tekemistä kuin rintaliivien nyrkkipyykki. Ja sitä päivää saadaan odottaa pitkään.

Kuriositeettina mainittakoon, että uudet liivini ovat kokoa 75C. Tämä hämmentää minua suuresti, koska koen kuitenkin tulevani aivan hyvin toimeen ilman liivejä, pelkällä topilla. Onhan tuo koko toki jonkin verran valmistajasta riippuvaista, mutta joka tapauksessa hämmentää. Ja vielä enemmän hämmentää, kun pistää nuo liivit päälle ja pukee sitten jonkin vähän avokaulaisemman ja tiukemman paidan. Tässähän alkaa näyttää melkein tytöltä.

Öh, tulipahan taas sitten avauduttua. No, mitäpä tähän enää voi lisätä kuin: 715517.

Ensin nukun niin pitkään, etten ehdi tehdä kunnollista aamupalaa, joten keitän munia ja syön kaurajogurttia. Kyllä niilläkin tietty pärjää. Töissä on kovin kiireistä, enkä tietenkään malta pitää taukoja, kun on flow päällä. Saan osakseni tylyä ja väheksyvää kohtelua, josta pahoitan mieleni. Kotiin tultuani huomaan, että makuuhuoneen patterit ovat aloittaneet jokasyksyisen lorinansa ja korinansa. Ajoitus ei olisi voinut olla parempi. Enhän minä siis mitenkään taikauskoinen ole, mutta kyllä tällainen vähän pistää miettimään.

Päivä toki parani, kun menin sipsien, dipin ja limsan kera Annan luo pelaamaan pari matsia Scrabblea. Tosin ei se tuota patteria hiljentänyt. Hemmetin mukavaa yrittää nukahtaa kiukkuisena. Ja tätä on tietty luvassa vielä ainakin kaksi yötä, ellen pääse Jyrin luo evakkoon (eilen en päässyt). Lisäksi epäilen suuresti, että tälläkään kertaa ongelmasta päästäisiin yhdellä huoltokerralla eroon. Ilmeisesti PSOASilla ehditään aina unohtaa, mikä tepsi edellisenä vuonna.

Kas, syntymäpäivästäni on jo kuukausi. Synttärijuhlien kunniaksi pyörittelin huonekalut sellaiseen järjestykseen, että olohuoneeseen mahtui mahdollisimman monta ihmistä mahdollisimman järkevästi.

Äsken pyörittelin ne takaisin.

Ja ei, se ei todellakaan ole normiarjessa se käytännöllisin huonekalujärjestys, mutta näemmä kuitenkin ihan riittävän toimiva, jotta pystyin näinkin pitkään lykkäämään järjestyksen palauttamista.

Olisin tietty halunnut laittaa huonekalut nyt johonkin eri järjestykseen kuin missä ne lähtökohtaisesti olivat. Minulle tulee tämä hinku aina välillä, ja aikani rymsteerattuani joudun hyväksymään sen karvaan faktan, että tähän huoneeseen ei näillä huonekaluilla saa mitään muuta toimivaa järjestystä kuin se, mikä tähän on vakiintunut. Tilannetta tietty hankaloittaa se, että kirja ja levyhyllyjä ei pysty siirtämään, eikä kirjoituspöytääkään mielellään liikkuttelisi. Ikkuna ja parvekkeen ovi tietty pysyvät myös paikoillaan, joten vaihtoehdot ovat kovin vähissä. Jos sohva olisi pienempi, eikä minulla olisi nojatuolia, tässä olisi ehkä jotain joustoa, mutta no, näillä mennään. Välillä vaan vähän kyllästyttää, mutta ehkä sen kanssa pitää vain opetella elämään.

Saattaa myös olla niin, että halusin järjestellä huonekaluja vain sen vuoksi, ettei minun tarvinnut keskittyä siihen varsinaiseen siivoamiseen, eli erinäisten paperi- ja lehtipinojen järjestämiseen, tiskaamiseen (herranjestas, tuolla on vielä se suklaakakun rengasvuoka ja boolimukit tiskaamatta) ja vaatteiden kaappiin viikkaamiseen (hyvin ne säilyvät pyykkikoppaan mytättyinäkin). Sain sentään kerättyä vierasvarapatjan takaisin jätesäkkiin ja imuroitua suurinpiirtein koko lattian (jotain hyötyä siitä huonekalujen siirtelystä sentään).

Pitäisiköhän nuo ilmapallot puhkoa ja heittää roskiin. Ovat lojuneet parvekkeen oven edessä lattialla jo... No, sen nelisen viikkoa.

Ehkä tämä tästä, vähitellen.

Oli taas työn ja tuskan takana tämän vuoden Halloween-asun keksiminen. Luulin jo keksineeni, kun päätin, että pukeudun Nemiksi, mutta vasta peruukin ostettuani hoksasin, että minulla olisi aivan turhan tuuhea tukka, jotta näyttäisin Nemiltä. Lopputulos olisi siis ollut vain geneerinen gootti, joten en viitsinyt sille linjalle lähteä.

Lopulta päätin pukeutua Naiseksi. Tarkemmin määriteltynä kaverikseni Jennaksi, jonka suosiollisella avustuksella (puvustus ja maskeeraus) lopputuloksesta tuli hyvin, hyvin pelottava.

( Ennen ja jälkeen )

Tein eilen ATK-ajokorttiin valmentavan opetuksen etätehtävistä ensimmäisen. Se oli kymmenestä kysymyksestä koostuva monivalintatehtävä, osassa kysymyksiä piti valita oikea vaihtoehto viidestä ja osassa piti tietää, mitkä kaksi esitetyistä neljästä väittämästä ovat oikein.

Sain oikein 16/20, arvosanaksi 8/10 asteikolla 1-10.

Jaa että miksi? Ihan siitä yksinkertaisesta syystä, etten ole perehtynyt alan virallisiin suomenkielisiin termeihin. Kyllä minä tiedän, että kansio on tiedostojen tallennuspaikka, joka sijaitsee kiintolevyllä, mutta jos vaihtoehtoina on "keskusmuisti" ja "apumuisti", niin kerrankos sitä ihminen tulkitsee väärin. En minä nyt tietenkään kuvittele, että kansioita muistikampoihin tallennettaisiin... Ja samainen termisekaannus aiheutti myös sen, että vastasin väärin kysymykseen, jossa kysyttiin, missä järjestyksessä tietokone tietoa käsittelee.

No, eipä voi mitään. Seuraavat etätehtävät ovat sentään sellaisia, joissa pitää konkreettisesti tehdä jotain (esim. muokata tekstiä tekstinkäsittelyohjelmassa...), joten eiköhän niistä tule sitten parempia arvosanoja. Mutta ottaa vaan niin vietävästi päähän, tuollainen typerä virhe.

Eihän sitä tietenkään tiedä, vaikka lopullisessa kokeessa kysyttäisiin taas jotain pöljiä termejä, joten pitänee sitten kahlata tuo Tietokoneen käyttötaito 1 suosiolla läpi. Aloitin tänään, ja tuntuu kyllä vähän siltä, kuin lukisin jotain "Opi kävelemään" -ohjeistusta.

Kertokaa nyt hyvät ihmiset, miten minun on tarkoitus selvitä talvesta palelematta, jos minulla on jo nyt käytössäni talvitakki ja pitkät kalsarit, pakkasta on enimmillään viisi astetta ja palelee ihan älyttömästi. Vai meneekö se muka niin, että tähän kylmyyteen tottuu vähitellen, ja sitten kestää kylmemmätkin kelit samoissa varusteissa?

Eipä tänne mitään uutta kuulu, pitäisi pitäisi pitäisi, tiskit ruoat pyykit. No, pyykit itse asiassa ovat kohta ripustamista vaille valmiit, mutta huomisen eväät eivät kokka itse itseään, vaan kun minä niin paljon mieluummin katselisin Doctor Whota ja söisin belgialaisia suklaatryffeleitä.

Väsyttää, ja tietenkin väärään aikaan päivästä, eli siinä vaiheessa kun pääsee kotiin ja olisi tarkoitus tehdä jotain tälle huushollille. Sitä yrittää sitten sinnitellä hereillä siihen saakka, että saisi mennä nukkumaan, ja kas, uniajan koittaessa ei sitten enää väsytäkään.

Aamut ovat jo pimeitä. Kirkasvalolampun virittäminen pöydälle voisi olla paikallaan.

Melkein koko päivän on satanut luntaräntäävettä, enimmäkseen sellaista märkää lunta. Totesin pitkien kalsareiden kauden alkaneen, mutta siitä huolimatta on ollut välillä vähän kylmä, jopa sisällä.

Siivoamista, tiskaamista ja pyykkäämistä riittäisi taas, mutta ei ollenkaan huvittaisi. Pakko kai se kuitenkin on vähitellen ryhdistäytyä, etenkin sen pyykkäämisen suhteen, koska muuten vaatteet loppuvat. Pitäisi kai laittaa kone pyörimään samantien.

Töissä on kovin kiireistä, ja koska luonteenlaadulleni on ominaista se, että johonkin asiaan keskityttyäni haluan myös pitkäjänteisesti sen tekemistä jatkaa, törmätään ilmiöön, jossa päätän pitää lounas- tai kahvitauon "heti kun olen tehnyt tämän yhden pienen jutun", ja niitä yksiä pieniä juttuja tulee aina vaan uusia. Pitäisi ehkä päättää kiinteät taukojen kellonajat ja noudattaa niitä.

Hyvä kysymys on myös se, miten tuon töissä hyödyntämäni uutteruuden saisi siirrettyä kotioloihin.