Tiedättekö nämä sanonnat, että kaikella on tarkoituksensa, yhden oven sulkeutuessa toinen avautuu jne.?

Viime päivinä on tapahtunut jotain aikas jännää; olen ihan pähkinöinä, head over heels, puoli metriä maanpinnan yläpuolella. Olo on kuin elokuvissa (siis ei siellä salin puolella, vaan valkokankaalla), käsityskyky koetuksella ja pelkään koko ajan, että setä Murphy vielä tulee ja puraisee. Tällaista ei vaan tapahdu, ainakaan minulle – mutta näyttää vaan tapahtuvan.

Joskus elämä ei vaan katso kalenteriin. Joskus pitää heittää sosiaalisella normistolla vesilintua (huonosti tähdäten, jottei oikeasti osu, kuikkaan voisi sattua) ja toimia sen mukaan, mikä tuntuu oikealta.

Ei sitten tule Kolmas kivi -boksia minulle. Tänään tuli ilmoitus, että palauttavat rahat tililleni. Syynä lyhyen ytimekkäästi ja epäinformatiivisesti "Deleted". En nyt sitten tiedä, missä vika piilee, mutta en taida vaivautua yrittämään uudestaan. Tiedä sitten, olisiko tuolla aluekoodilla (0) voinut olla vaikutusta...

No, saman rahan voisi tietty sijoittaa Doctor Who -spesiaalijaksojen boksiin. Kaudet 1-4 kun ovat jo matkalla. Joo, taidanpa tehdä näin, niin ei ota päähän turhan rankasti.

Huomenna on monivalintaetätehtävän viimeinen palautuspäivä, aiheena on yritystietous. Tehtävää varten pitäisi lukea n. 90-sivuinen pruju. On kumma juttu, etten vielä tähän ikään mennessä ole oppinut, että asioita ei kannata jättää viime tinkaan.

Eilen olin Jennan kanssa baarissa, joten nukkumaanmeno venähti reippaasti, ja sen myötä tietty myös herääminen. Kaupanpäällisinä tajuton väsytys (ei, ei sentään krapula), joten silmät meinaavat väkisinkin painua kiinni, kun tuota prujua lukee.

Kauppaankin pitäisi tänään vielä raahautua, että olisi evästä huomiselle päivälle töihin. En tosin vielä edes tiedä, mitä ostaisin. Viime viikko meni pitkälti einesten varassa, joten mikäpä siinä samaa linjaa jatkaessa. Tuskin tässä tänään jaksaa mitään kokatakaan. Tai ehtii, kun prujua on vielä luettavana ja se tehtäväkin tekemättä.

Yritän parantaa tapani ensi viikon maanantaihin mennessä. Silloin on seuraavan tehtävän dead line...

Syyskuussa käynnistyi asumistukisetviminen. En tarkistuttanut asumistukeani ajoissa, joten syyskuulle maksoivat vielä vanhan päätöksen mukaan, vaikka tuloni muuttuivat. Sitten välitarkistuksen jälkeen antoivat päätöksen, että asumistukeni lakkautetaan kokonaan.

Tästähän minä tietty valitin, koska kuukausituloni eivät todellisuudessa ole bruttopalkkani suuruiset, koska lisäksi pitää huomioida palkattomat teoriapäivät. Muistaakseni joskus marraskuun lopulla saivat sitten lopulta annettua uuden, korjatun päätöksen (sen jälkeen, kun lähettelin sinne vielä muutamat palkkatodistukset), jonka tuloksena saan vähäistä asumistukea, mutta ei se kuitenkaan olematon ole.

Vaan sitä takaisinperintää jouduin sitten jälleen odottelemaan. Täytin toistamiseen sen lomakkeen, jolla pitää selittää, mitkä syyt ovat johtaneet liikasuoritukseen, haluaako maksaa yhdessä vai useammassa osassa takaisin jne. Tämä siis joulukuussa.

Tänään sitten tuli se viimeinen päätös asumistuen takaisinperinnästä. Olin varautunut siihen, että perivät takaisin kaiken paitsi sen summan, johon olin oikeasti oikeutettu. Niinpä yllätyin suuresti, kun huomasin, ettei takaisin perittävä summa vastaakaan liikasuoritusta. Ei sentään käynyt niin herkullisesti, että laskelmaani syyskuun todellisista käyttövaroista olisi huomioitu sellaisenaan, mutta perivät joka tapauksessa takaisin vain 2/3 liikasuorituksesta.

Kauanpa siinä sitten kesti. Eräpäiväkin on maaliskuun lopulla. Eli ei Kelalla ainakaan ole mikään hoppu saada rahojaan takaisin.

Toisaalta, tämä tuli todella hyvään saumaan. Helmikuun taloustilanteeni on nimittäin vähän ankea, koska a) veroprosenttini nousee (se oli aiemmin 4,5 % - kun on 3/4 vuodesta työttömänä, saa aika nätin verokortin loppuvuodeksi), b) palkka ei nouse vielä (harjoitteluaikani päättyy vasta helmikuun lopussa) ja c) helmikuulle osuu vielä yksi teoriapäiväkin.

Kaikki Kolmas kivi auringosta -sarjan jaksot DVD-boksina 37 eurolla?!?!?

Harkitsin ehkä jopa viisi minuuttia, tilaanko vaiko en. Pakkohan se oli. Tuo boksi on jossain vaiheessa maksanut yli satasen. Eihän minulla nyt kyllä oikeasti olisi varaa, mutta säästöt ovat kai sitä varten, että niillä voi hankkia jotain kivaa.

Tekisi toisaalta myös mieli upottaa reilut 180 euroa Doctor Whon kausiin 1-4 ja neloskauden spesiaalijaksoihin sekä Torchwoodin kausiin 1-3. Pitää kai kuitenkin odotella hieman valoisampaa taloustilannetta. Ehkä.

Kolmas kivi -maraton, anyone?

Aiemmin kirjoitin Saunalahden ja DNA:n asiakastaistosta. Saaga jatkuu.

Ei sentään tullut Saunalahdelta parempaa puheaikatarjousta. Ihmetytti kuitenkin kovasti, kun tuli tekstiviestitse ilmoitus numeronsiirron ajankohdasta. Ajattelin, että ehkäpä DNA:lta ei vielä ole ehditty olla yhteydessä.

Eilen tuli sitten tekstari, että numeron siirtoon on 24 tuntia. Tässä vaiheessa alkoi huolestuttaa. Enkä tietenkään eilen ehtinyt olla yhteydessä Saunalahden asiakaspalveluun (ja DNA:lle on turha soittaa, koska työtaistelutoimenpiteiden vuoksi asiakaspalvelu on käytännössä kiinni), joten soitin sinne tänään aamulla. Sieltä kerrottiin, että numeronsiirron peruutusta ei ole DNA:n toimesta tehty. Hillitöntä. Lupasivat kyllä yrittää, josko numeronsiirron voisi vielä peruuttaa.

No, eihän se tietenkään onnistunut, joten tänään iltapäivällä löysin itseni tilanteesta, jossa minulla ei ole käytössäni toimivaa puhelinliittymää. En nimittäin ollut hakenut Saunalahden SIM-korttia postista, koska ajattelin, etten tule sitä tarvitsemaan. Pakkohan se oli sitten käydä noutamassa, ei sitä ihminen ilman puhelintakaan voi olla (siis yleisesti ottaen varmasti voi, mutta kun oletusarvo on, että se puhelin on olemassa, niin ei sitä kannata hetkellisesti hukata).

Koko homman kruunasi se, että olin tallentanut vain osan puhelinmuistiostani puhelimen muistiin, eli osa numeroista oli SIM-kortilla. SIM-kortilla, jota en enää liittymän sulkeuduttua näemmä saanut auki. Piti sitten kaivella numeroita toisen liittymäni (sen, jota en juurikaan käytä muuhun kuin kotiin soittamiseen, ja jonka numeroa juuri kukaan tuskin muistaa / tietää) kortilta sekä Enirosta. Luulen saaneeni osoitekirjani kutakuinkin ajantasalle, mutta eiköhän sieltä kuitenkin joku todella tärkeä numero puutu.

Ei sitten näemmä kiinnostanut DNA:ta asiakkuuteni säilyttäminen riittävästi. Sääli, olisi se 120 euroa puheaikaa 60 euron sijaan kyllä kelvannut.

Tämä päivä oli kyllä aivan kamala. Heräsin aamulla suhteellisen huonovointisena (koska melkeinpä poikkeuksestta voin aina hyvin), eikä tehnyt yhtään mieli syödä mitään. Väkisin pupelsin klementiinin ja soijajogurtin sekä teetä, joskin mukillinen jäi kesken, kun ei vaan tehnyt mieli. Kävi jo mielessä, onko aamupahoinvointi tarttuvaa, mutta todennäköisempi selitys on a) se, että sain jonkin pöpön Ilarilta (joskaan en tiedä, millaisilla oireilla hänen huonovointisuutensa on kuorrutettu tai b)se, että nukuin viime yönä liian vähän (kirottu Dexter), ja univelka aiheuttaa fyysistä pahoinvointia. Tai sitten c) söin eilen jotain sopimatonta, ja se vaikutti viiveellä.

Väsymys kyllä seurasi mukana koko päivän, ja tunnit laahustivat hitaammin kuin ikinä. Osasyy tietty saattaa olla se, etten keksinyt oikein mitään kunnollista flow-tilan aiheuttavaa työtehtävää.

Nyt olen kotona, mutta päiväunille en kyllä ala, koska sitten menevät yöunet. Pitänee kuitenkin yrittää päästä petiin hyvissä ajoin. Niin, ja alaselän lihaksiakin jomottaa.

Jos tässä päivässä nyt on jotain erikseen mainitsemisen arvoista, niin kerrottakoon, että keksin vihdoin, miten teleoperaattoreilta saa hyödykkeitä. Pitää vain vastata myöntävästi puhelimitse operaattorin vaihtoa tyrkyttävälle taholle, niin johan vanha operaattori seuraavalla viikolla soittaa, että oletko nyt ihan varma, että haluat vaihtaa. Viime viikolla Saunalahti sai minut 60 euron puheaikatarjouksella vaihtoajatuksiin (koska minulle nyt on oikeastaan ihan se ja sama, mitä operaattoria käytän, kun kuuluvuus on kuitenkin samaa luokkaa kaikilla, samoin kuin hintataso), ja tänään tuli DNA:lta tarjous 120 eurosta puheaikaa, kunhan vain jatkan asiakkuuttani. Hieman leikittelen ajatuksella, että Saunalahdelta vielä soitettaisiin ja tarjottaisiin 180 euroa puheaikaa, mutta näin tuskin tapahtuu.

Taidan vetäytyä joidenkin hömppäaskareiden, kuten neulomisen / W.i.t.c.h.in lukemisen / Dexterin pariin.

Alkuvuoden normaalia pidempi viikonloppu sujui päivästä toiseen melkoisen samoja kuvioita noudattaen: burritoja, Heroesia ja neulomista. Tosin uudenvuoden aattona ja päivänä katsoimme Jyrin kanssa kaikki Jurassic Parkit, ja tuli katsottua myös kakkoskausi Ketosta & Myllyrinnettä jossain vaiheessa.

Minulla on kyllä aivan mahdottoman huono itsekuri. Kärsin "vielä yksi" -syndroomasta. Vielä yksi suklaatryffeli, vielä yksi puikollinen neuletta, vielä yksi jakso Heroesia, vielä kertaalleen tarkistan blogit ja foorumit... Ja sen jälkeen tietty "vielä yksi". Tämän johdosta olen ollut nyt jo toista viikkoa vähän vähällä unella, kun en vaan osaa lopettaa touhuamista riittävän aikaisin illalla. Sitten onkin jo huominen. Niin siinä kyllä käy tänäänkin, mutta huomenna on onneksi vapaapäivä (ja pyykkitupa varattu yhdeltätoista).

Viime päivinä olen myös kuunnellut ahkerasti Flight of the Conchordseja, sillä Spotifystä löytyy nyt myös tuoreempi albumi, I Told You I Was Freaky.

Tässä välissä suositeltakoon Yogin Green Chaita, eli sitä teetä, jota ostin edellisellä Punnitse & Säästä -keikalla hetken mielijohteesta, jotta sain leimasumman täyteen. Täytyy kohta käydä hakemassa lisää. Siitä huolimatta, että kyse on vihreästä teestä, siitä puuttuu se vihreälle teelle melko tyypillinen "kalamainen" maku, josta en oikein perusta.

Tässä välissä puolestaan suosittelen joku aika sitten löytämääni nettipalvelua, Todoist. Tämä ilmainen palvelu tekee To Do -listojen vääntämisestä entistäkin helpompaa – itse asiassa niin helppoa ja kivaa, että tein erillisen listan elokuvista, jotka aion tässä alkuvuodesta jossain välissä käydä katsomassa. Olin siis sitä ennen tehnyt kaikki järkevät listat, kuten opiskelujutut, kotityöt jne., mutta piti keksiä vielä jotain muuta.

Testasin tänään Omeglea. Kyse on siis chattipalvelusta, jossa liikutaan anonyyminä. Omeglessa ei käytetä mitään erillisiä nimimerkkejä, on vain "You" ja "Stranger". Kumpi tahansa voi milloin tahansa poistua keskustelusta. Jännä konsepti, joten pakkohan sitä oli kokeilla. Ensimmäinen juttukaveri katkaisi keskustelun kuultuaan, että olen Suomesta. Toisen kanssa jutustelin jonkin aikaa erinäisistä olosuhde-eroista USA:n ja Suomen välillä (lämpötila, kellonaika, lumen määrä...), mutta se kävi tylsäksi, joten lopetin. Kolmannen kanssa en jaksanut jauhaa härskiyksiä. Neljäs juttukaveri olikin sitten 19-vuotias tyttö Brasiliasta, ja juttelin hänen kanssaan hyvän aikaa, ensin small talkia säästä ja muusta, mutta muuttuihan se lopulta ihan keskusteluksi luokiteltavaksi asiaksi. Meseosoitteita tuli vaihdettua, joten saapa nähdä, vaihdetaanko tässä vielä ajatuksia. Mutta on tuo vaan aika jännä systeemi, että tuosta vaan yhden napin painalluksella pääsee juttelemaan jonkun toisella puolella maailmaa olevan ventovieraan kanssa.

Kaikki nämä arkipyhät ovat sekoittaneet käsitykseni ajasta aika tehokkaasti. Tänään töissä onnistuin tekemään ajanvarauksen tämän iltapäivän sijaan eiliselle iltapäivälle, kun hetkellisesti luulin, että eletään maanantaita. Saapa nähdä, mikä päivä torstaina mielestäni on.

Perjantaina edessä taas reissaamista, ensin yöksi Hämeenlinnaan Kajasteille ja lauantaina sitten Helsinkiin nettituttujen kanssa bilettämään. Ja sunnuntaina sitten takaisin Ouluun. Tulee aikamoinen pikareissu, enkä halua edes ajatella junalippujen hintoja. Mutta jospa siinä junassa istuessaan saisi vaikka luettua jotain opiskelumateriaaleja läpi.

Tuli sitten reissattua tuhatkunta kilometriä tuossa viime viikon lopulla. Huonosta ajokelistä huolimatta en juuttunut mihinkään matkan varrelle pidemmäksi aikaa. Sunnuntaina junat olivat jonkin verran myöhässä, mutta puhutaan siis 5–20 minuutin myöhästymisistä. VR ilmeisesti kohentaa imagoaan, koska nykyään uuden lähtöajan ilmoittamisen jälkeen tulee myöhästymisestä aiheutuvan haitan pahoitteluviesti. Jopa viiden minuutin myöhästymisen kohdalla. Hämmentävää.

Pysähdyin siis eilen Tampereelle kuudeksi tunniksi. Ensin kävin Pizzeria Napolissa Helin ja Simon kanssa. Söin pannupizzan, jossa oli parsaa, vuohenjuustoa, bearnaise-kastiketta ja tuoretta rucolaa. Pienestä epäilyksestä huolimatta päätin uskaltaa testata näinkin eksoottista yhdistelmää, ja kyllä kannatti. Tosin sellainen pienikin pannupizza on minulle turhan iso, mutta söin sen viimeisen palan kiukulla. Eipä kyllä ollut nälkä enää loppupäivänä.

Puoli kolmen aikoihin siirryin sitten Annin kanssa Café Europaan. Annin syötyä jättitoastin olimme molemmat muikeassa ähkyssä, mutta jonkin aikaa ruokiamme sulateltuamme päätimme joka tapauksessa ottaa teetä. Sitä kun sai kuudella eurolla jättimäisen kannullisen.



En tiedä kannun tarkkaa tilavuutta, mutta vähintään litrainen se oli. Teevalikoimakin oli sen verran laaja, että luulisi jokaisen löytävän jotain miellyttävää. Me otimme Reilun Kaupan Indian Chaita, joka ei tosin ollut irtoteetä (mutta ei se myöskään ole sellaisissa ahtaissa pusseissa). Saimme vieläpä oman maitokannun pöytään, ettei tarvinnut käydä tiskillä teemukia (no, -lasia) täyttämässä. Eipä taida Oulussa mikään kahvila vastaavaa teetarjoilua tarjota. Sääli.

Junamatka Ouluun sujui enimmäkseen sukkaa kutoen ja Spider-pasianssia pelaten (aaargh, se on raivostuttava peli!). Yritin kyllä irkata ja lueskella foorumeita / blogeja / muuta, mutta eipä nettitikussa riittänyt kaista. Bussissa pystyi sentään suuren osan ajasta käyttämään nettiä ihan kohtalaisen normaalisti.

Tänään oli sitten jälleen työpäivä, eli eipä tätä "lomaa" kauhean pitkään kestänyt. Töissä oli kohtalaisen hiljaista, joten pystyin keskittymään kirjanpidon tositteiden valmisteluun ihan rauhassa. Keskityin ehkä liiankin hyvin; pitäisi nyt oikeasti oppia pitämään se lounastauko ajoissa, ja lisäksi ne kaksi päivittäistä kahvitaukoa. Mutta kun pääsee siihen flow-tilaan, niin ei sitä ajantajua vain hoksaa.

Töiden jälkeen päätin käydä "ihan vain vähän" kaupungilla kiertelemässä. Sain Jyrin perheeltä joululahjaksi lahjakortin käsityöliikkeeseen, ja Mummolta sainyhden Suuri Käsityö -lehden, jossa oli neuleliiviohje, jota olin katsellut sillä silmällä jo silloin, kun lehti joskus vajaa vuosi sitten ilmestyi. Niinpä kävin siis ostamassa kahdeksan kerää viininpunaista Sandnes Garnin Alfaa. Nyt kun vielä malttaisin tehdä tuon neuleen "yhdeltä istumalta" valmiiksi, enkä unohda sitä jonnekin kangaskassiin kaapin perukoille kahdeksi vuodeksi.

Toinen "ilmainen" ostos oli viides kovakantinen Nemi-albumi. Olinkin jo ehtinyt odotella, koska se julkaistaan, ja eilen Tampereella sitten bongasin sen Akateemisen Kirjakaupan pöydästä. En kuitenkaan viitsinyt ottaa mitään ylimääräistä tavaraa kannettavaksi, ja lisäksi minulla oli edelleen käyttämätöntä lahjakorttisaldoa Suomalaiseen Kirjakauppaan.

Siihenpä sitten päättyikin se budjettiedullinen shoppailu. Tai no, sain minä ilmaisen testerin Dr. Hauschkan kvittenvoiteesta; ruusuvoide oli vähän turhan paksua, mutta täytyy katsoa, olisiko kvittenistä mihinkään. Kosmetiikkaa oli kuitenkin saatava enemmän, joten suuntasin Punnitse & Säästään täyttämään varastojani. Laveran Basis-sarjan puhdistusgeeli ja -maito ovat mielestäni edelleen hinta-laatusuhteeltaan parhaita kasvojenpuhdistusaineita, joten parempi pysytellä niissä kuin lähteä eksperimentoimaan. Koska olin kaupassa, jolla on raivostuttava leimankeruukortti, minun piti tottakai keksiä jotain lisäostettavaa, jotta sain kaksi leimaa yhden sijasta. Walkersin etikkasipsit olivat tarjouksessa, nam. Lisäksi päätin uskaltautua testaamaan vihreää chai-teetä, sekä australialaista, Bundaberg-merkkistä (älyttömän kallista) ginger alea. Hörpin sen tuossa äsken, ja oli se kyllä oikein maukasta, eikä turhan inkivääristä, mutta kuitenkin tarpeeksi. Teen testaaminen jää myöhemmälle ajankohdalle.

Bussikorttikin oli käytävä lataamassa. Koska Koskilinjat nostaa hintoja taas vuodenvaihteessa (ei sentään kertalipun hintaa, joku roti näemmä), oli looginen päätelmäni se, että kannattaa maksaa nyt 68 euroa, ettei joskus mahdollisesti kuukauden sisään joudu maksamaan 70 euroa. Käytän siis normaalisti kuukausilippua (jota varsinaisesti menin lataamaan), mutta minulla on lisäksi yksittäisiä matkoja sisältävä kortti, ja siinä on enää yksi matka jäljellä, eli lataaminen alkoi olla ajankohtaista. No, mikäpä siinä, tulipahan tehtyä.

Kävin lataamassa liput Stockmannin lippupalvelussa, ja asiakaspalvelija onnistui sitten siinä samalla pienellä ympäripuhumisella kauppaamaan minulle Stockmannin kanta-asiakaskortin. Pankki- ja luottokorttiominaisuuksilla. Tai no, ei se mitään kauppaamista siinä mielessä ollut, että kortti ei maksanut minulle mitään. Mutta tämä on nyt kovin hämmentävää, koska minulla ei ole koskaan ollut automaattikorttia ja Visa Electronia kummallisempia kortteja pankista. Tässähän alkaa tuntea olonsa melkein aikuiseksi! Mutta en minä sitä luotto-ominaisuutta ainakaan suunnittele hyödyntäväni; korttia voi siis käyttää myös pelkkien ostosten kirjaamiseen etukorttityyliin, ja maksaa millä tykkää. Vaikka sitten sillä pankkikorttipuolella, joka saatiin näppärästi kytkettyä jo olemassaolevaan Nordean tiliini. Pelkän käteisetukortinkin olisi toki saanut, vaan sepäs olisikin sitten maksanut kympin. Ovelaa.

Sitä varsinaista korttia en saanut heti, posti tuo sen jälkikäteen. Sain kuitenkin väliaikaisen pahviläpyskän, ja toki piti sitten heti mennä shoppailemaan jotain. Tai siis, olisin minä sen Korreksen kasvoveden varmaan joka tapauksessa ostanut.

Kolmisen tuntia minä kaupungilla pyörimiseen onnistuin kuluttamaan – siitäkin huolimatta, että ilma oli aika surkea. Kiertelin muutamissa vaatekaupoissa, mutta en onneksi löytänyt mitään, mitä olisin halunnut ostaa. Sitten vielä ennen kotiinlähtöä riisipiirakoita ja eineksiä ruokakaupasta, että on eväät huomiselle. Ei todellakaan olisi riittänyt energia mihinkään kokkaamiseen. Jääkaapissa olisi tosin joululta jäänyttä kasvismureketta, mutta en ole varma sen syömäkelpoisuudesta, koska se vietti eilen noin 12 tuntia poissa jääkaapista matkustaessaan Jämsästä Tampereen kautta Ouluun. Mureke oli kyllä yleisesti ottaen aika onnistunut, tai ainakin paras tähänastisista kokeiluistani vegaanisen jouluruoan saralla. Voisin yrittää vielä hieman parannella reseptiä ja sitten vaikka tunkea sen ituhippi-blogin puolelle.

Hieman kyllä väsyttää. Yöunet taisivat jäädä viime yönä vähiin, kun pääsin nukkumaan vasta lähempänä puolta yhtä, ja seitsemän jälkeen piti jo herätä. Tänään voisi ehkä yrittää ajoissa nukkumaan, ellen minä nyt tästä ala vähitellen piristyä.